Kilpailu pakottaa yritykset tarjoamaan jatkuvasti parhaimman mahdollisen valikoiman tuotteita parhaimpaan mahdolliseen hintaan, koska kuluttajilla on aina mahdollisuus ostaa tarvitsemansa hyödykkeet tai palvelut myös muualta. Vapailla markkinoilla pitäisi olla kilpailua, jossa kuluttaja on edunsaaja.
Yritykset yrittävät joskus rajoittaa kilpailua. Viranomaisten, kuten komission, täytyy estää tai oikaista kilpailun vastainen toiminta säilyttääkseen hyvin toimivat tuotemarkkinat. Komissio valvoo:
- yritystenvälisiä kilpailua rajoittavia sopimuksia eli kartelleja ja muita epäterveitä järjestelyjä, joissa yritykset sopivat välttävänsä kilpailua toistensa kanssa ja yrittävät luoda omat sääntönsä
- määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä eli tapauksia, joissa määräävässä markkina-asemassa olevat yritykset yrittävät työntää kilpailevia yrityksiä pois markkinoilta
- yrityskeskittymiä ja muita muodollisia sopimuksia, joissa yritykset tekevät yhteistyötä pitkä- tai lyhytaikaisesti. Sopimukset ovat laillisia, jos ne laajentavat markkinoita ja hyödyttävät kuluttajia.
- pyrkimyksiä avata markkinoita kilpailulle (kaupan vapauttamista) esimerkiksi kuljetuksen, energian, postipalveluiden ja televiestinnän aloilla. Monilla näillä aloilla oli ennen valtionmonopoleja, joten on ensisijaisen tärkeää, että kaupan vapauttaminen toteutetaan antamatta vanhoille monopoleille kohtuuttomia etuja.
- yrityksille annettavaa rahoitustukea (valtiontukea), jota EU:n jäsenmaat myöntävät. Tuet ovat sallittuja, jos ne eivät haittaa taloutta tai rehellistä ja tehokasta kilpailua EU-maihin sijoittuneiden yritysten välillä.
- yhteistyötä EU-maiden kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa, jotka ovat myös vastuussa EU:n kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon valvonnasta. Yhteistyön avulla taataan, että EU:n kilpailulainsäädäntöä sovelletaan samalla tavalla koko EU:ssa.